Viimeinen ruutu

Sain kuvattua, kehitettyä sekä skannattua aiemmin mainitsemani Kodakin Ektarin. Nyt on enää vuorossa noin miljoonan pölyhiukkasen poistaminen kustakin ruudusta. Hommaa on melko paljon siitäkin huolimatta, että ostin jokin aika sitten Anttilan konkurssimyynnistä siveltimellä varustetun puhalluspumpun pölyjen poistamiseksi ennen skannausta. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei tuo keinokarvainen sivellin vedä lainkaan vertoja perinteiseen näädänkarvasiveltimeen, sillä tämä sivellin on melko karkean ja kovan oloinen.

Tässä näppäämäni viimeinen ruutu ennen kuin vein filmin kehitykseen. Tällä kertaa kyseessä onkin harvinainen pystykuva, sillä olen jo monta vuotta ottanut pääsääntöisesti vain vaakakuvia. Kuva on otettu täydellä aukolla (f 2.8), joten terävyysalue on myös jäänyt kapeaksi.

Näin nopeasti arvioituna Ektar vaikuttaisi oikein mukavalta filmiltä. Se on värikylläinen ja kontrastikas. Mutta palataan myöhemmin asiaan, jahka saan suurimmat pölyt ja roskat poistettua niistä lopuista kuvista.

---

Final frame

I finished the Kodak Ektar film, got it developed and today I scanned the film. Now there is only a million tiny dust particles to be removed per each frame. So there's still quite a lot work to do even when I bought an air blower with a brush. It seems that this plastic brush is not as good as fur, because this is not as soft and smooth.

So this is the final frame of the film. This is a rare vertical photo as I have taken almost only horizontal photos during the last years. I have taken this with full aperture (f 2.8), so the depth of field is small.

Kodak Ektar seems to be a very nice film. It's contrasty and has bright colours. But lets get back to the business with Ektar after I have retouched the other photos.

Filmikaupoilla

Olen tottunut ostamaan filmini yleensä rulla kerrallaan. Nyt päätin kuitenkin ostaa netistä hieman suuremman määrän, koska filmille on lähitulevaisuudessa käyttöä ja tuleehan tästä myös aivan selvää rahallista säästöä. Hinnat näyttivät olevan paljon huokeammat kuin paikallisissa kivijalkaliikkeissä, vaikka postikulut jyvittäisikin yksittäisen rullan hintaan.

Laitoin tilauksen menemään eilen iltapäivällä ja tänään hainkin jo paketin lähikioskilta. Varsin ripeää toimintaa, josta varmasti kaikki asiakkaat pitävät.

Alan ilmeisesti myös kuvaamaan taas mustavalkoa, kun tuli samalla ostettua 10 rullaa Ilfordin HP5+ -filmiä. Lähetyksestä puuttui yksi rulla, mutta saan sen jälkitoimituksena postissa kunhan kauppa saa täydennystä.

Eilen tuli kuvattua Ektar loppuun ja huomenna lataan kameraani taas uutta filmiä uusiin tilanteisiin.

---

Buying new film

Usually I buy my film roll at the time. Now I decided to buy more at once from online shop, because I have a demand for film in the near future and this way it's also much cheaper. The prices were significantly lover than in local stores even when you add the postal fees per each roll.

I made the order yesterday afternoon and today I received the package. The sending was very quick which propably every customer appreciate. 

It seems that I start to shoot black and white again as I ordered 10 rolls of Ilford's HP5+ film. One roll was missing from this package, but they send the missing one as soon as they receive the new batch.

Yesterday I finished my Ektar and tomorrow I will load my camera with a new roll for new Kodak moments.
 

Pokémon Go - aikansa ilmiö

Pokémon Go:ta on pelailtu heti ilmestymisestään lähtien sankoin joukoin kaduilla, puistoissa ja muilla julkisilla paikoilla. Puheista huolimatta innostus ei näyttäisi merkittävästi laantuneen, sillä edelleen kaduilla kulkee varsin runsaasti ihmisiä puhelimet tanassa Pokémoneja jahdaten. Puistoissa ja eräillä hyvillä paikoilla näkee myös edelleen joka päivä runsaasti Pokémonin pelaajia.

Kaltaiselleni valokuvaajalle Pokémon Go on tietenkin todella mielenkiintoinen ilmiö, sillä olen kiinnostunut kuvaamaan ja tallentamaan kaikenlaisia arkisia asioita, joihin ei ehkä tule niin paljon kiinnittäneeksi huomiota. Pokémon Go on ehdottomasti sellainen, koska se on tuonut tuon ihmeellisen ja jännittävän lisätyn todellisuuden suuren yleisön tietoisuuteen sekä saattanut samalla yhteen paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä pelaamaan. Aikansa ilmiö siis.

Olen pari kertaa käynyt kuvaamassa Pokémonin pelaajia kaupungilla. En muuten ole itse käynnistänyt peliä ainakaan yli viikkoon, mutta haluaisin silti saada tältä kesältä kuvan itsestäni ja jostain hauskasta Pokémon-otuksesta. Jostain syystä tuo lisätty todellisuus ei suostu toimimaan puhelimessani, joten täytyykin värvätä joku kaveri jolla se toimii ottamaan kuva.

Sanoisin, että kesä 2016 tullaankin muistamaan vielä pitkään juuri Pokémon Go:sta.

---

Pokémon Go - sign of the times

Right after Pokémon Go was released crowds have been playing it on the streets, parks and other public areas around the world. It seems that after a month people are still not bored to it as there are lots of people walking on the street and hunting Pokémons with their phones every day.

For a photographer like me, Pokémon Go is of course a very interesting phenomenom as I am interested in capturing all kind of every day things. Pokémon Go has brought this fascinating augmented reality within the reach of a large audience and connected people who propably don't know each other to play together.

I have photographed Pokémon Go players few times in the city. I haven't opened my Pokémon Go maybe for a week, but I would like to have a photograph of me with some Pokémon creature from this summer. For some reason the augmented reality doesn't work in my phone, so I have to ask a friend to take the picture.

I would say the summer 2016 is going to be remembered for Pokémon Go. 

Elokuu alkaa hämärtää

Vaikka eletäänkin vielä kesäkautta, on vuodenaikojen erilaisuus käynyt jo nyt vääjäämättä ilmi. Kun elokuu lähestyy vähitellen loppuaan alkavat illat hämärtyä yhä kiihtyvällä tahdilla. Olen huomannut tämän konkreettisesti iltaisin kun olen mennyt ulos kuvaamaan. Hämärä laskeutuu jo hyvin nopeasti, joka on kuvaamisen kannalta tietenkin hieman ikävää. Etenkin nyt hämärän vaikutus on suuri kun kamerassani on Kodakin Ektaria, jonka herkkyys on ISO 100.

Jalusta on tietysti vaihtoehto, mutta sitä ei jaksaisi aina raahata kun pelkässä kamerassakin on yleensä tarpeeksi raahattavaa. Täytyy ilmeisesti hieman aikaistaa iltakävelyä ja vaihtaa kameraan nopeampaa filmiä heti kun saan tämän Ektarin päätökseen.

Hämäryys antaa tietysti mahdollisuuden hieman leikitellä kaupungin valoilla, kuten olen tuossa alla tehnyt. Tätä on ehkä tulossa vielä lisää, sillä pidän epäterävyyden hallitusta käytöstä.

---

Darkness starts from August

Even when we are still on this summer season you can already now see the variation between different seasons. When August comes to the end, darkness is coming earlier and earlier. I have noticed this when I have went outside to take some photographs. Darkness falls quite quickly on evening which is of course bad for photographing. I have Kodak Ektar at the moment in my camera and it requires more light for steady pictures.

Tripod is an option, but I don't want to carry a heavy tripod especially when I already have a heavy camera. Maybe I should do my evening strolls earlier and put faster film in my camera when I have finished this Ektar.

Low light gives a chance to play with the city lights as I have done above. Maybe you can expect to see more photos like this as I like these smooth bokeh pictures.

Hinnat ne vaan nousevat

Filmikuvaajan lompsaa koetellaan taas. Eräässä paikallisessa fotoliikkeessä Kodakin rullafilmin hinta pompsahti äkillisesti 2,50 eurolla. Hinta on nyt 11 euroa per rulla eli korotusta tapahtui krapiat 29 %. Hinnankorotus on mielestäni kyllä melko reippaanpuoleinen. En tiedä onko minun lisäkseni kovinkaan moni muu ostanut tätä filmiä kyseisestä liikkeestä, sillä olen silloin tällöin ostanut filmin kerrallaan ja jokin aikaa sitten ostin myös kaupan viimeisen rullan. Nyt filmiä on taas tullut lisää uudella hintalapulla varustettuna.

Ymmärrän, että sisäänostohinnat ja muut kustannukset ovat kaiketi nousseet, mutta tuon tason hinnankorotus ei ainakaan lisää jo ennestään melko pientä kysyntää. Kuten tiedämme, hinnankorotus yleensä vähentää kysyntää ja päinvastoin. Nyt liikkeen hyllyssä on filmiä, jota voi olla melko nihkeä saada kaupaksi tai ainakin myyntiaika todennäköisesti pitenee huomattavasti. Näin muuten vaivihkaa asian vierestä, saattaisi nousta melkoinen möly jos esimerkiksi polttoaineen hinta nousisi äkillisesti 30 %. Vaikka eihän näitä kahta asiaa aivan voikaan verrata keskenään.

Ehkäpä täytyy siirtää asiakkuus kivijalkaliikkeestä internetiin. Odottelen tietenkin myös milloin filmien kehityshinta nousee, kun se on eräässä toisessa liikkeessä ollut vielä suhteellisen sopuisa. Mutta tähän on kai filmikuvaajan totuttava. Kuten netissä eräs filmikuvaukseen liittyvä aihetunniste sen ilmaisee: #staybrokeshootfilm.

----

Prices keep rising

The wallet of a film shooter is again under pressure.  Here a local photostore rised suddenly the price of Kodak's colour negative roll film by 2,50 euros. The final price is now 11 euros per roll so the price was increased hilariously by 29 %. I think the increase of the price was quite too much. I don't know if there are many other people who have bought same film from this particular store. I have bought a roll every now and then and few weeks ago I bought the last roll. Now they have new film with this new pricetag.

I understand that prices keep rising generally, but I'm afraid this is too much for the demand, which propably isn't too high anyway. As we know, increasing the price often decreases the demand and vice versa. Now they have new film which propably isn't that easy to sell or at least the time for selling is much longer.

Maybe I have to buy my films from internet from now on. I'm also waiting when prices of film processing are rising as they have now pretty ok price in one local photolab. But this is where all film shooters must adapt. As one film shooting related keyword nails it: #staybrokeshootfilm.

Valottunut filmin pää

Valokuvani - vahingossa valottunut!

Fotoliikkeellä on ilmeisesti käynyt pieni harmillinen virhe filmini kehittämisessä: noin neljäsosa ensimmäisestä ruudusta on päässyt valottumaan yläosastaan. Rullafilmin valottuminen tällä tavalla toisesta päästään voi käsittääkseni tapahtua vain silloin kun kuvattu filmirulla aukaistaan ja se asennetaan kehityslaitteeseen. En tosin tiedä millaisella laitteistolla fotolabbikset kehittävät filmejä tai millä tavalla ne ylipäätään syötetään tai puolataan koneeseen (etenkin rullafilmit), mutta valottuminen ei mielestäni ole voinut tapahtua muussa vaiheessa. Kun filmi ladataan kameraan ja sen takakansi lopuksi suljetaan, on filmi edelleen mustan taustapaperin välissä ja kelataan vasta tämän jälkeen aloituskohtaan. Latausvaiheessa se ei mielestäni siis ole voinut tapahtua.

Harmillista, mutta ei maailma tähän kaadu. Yhtä hyvin esimerkiksi digikameran muistikorttiin olisi voinut sattua jonkinlainen tallennusvirhe, jolloin kuva olisi menetetty. Pienet yllätykset ja sattumukset kuuluvat valokuvaukseen ja muuhunkin elämään.

---

Exposed film end

My photograph -  accidentially exposed to the light!

There must have been some kind of mistake in a local photolab: a quarter of the first frame of my film is exposed to the light. I think this kind of accident can only happen when you open the exposed film roll and put it in a developing machine. I don't know what kind of equipment they use in the photolab or how they put the exposed film into the machine, but I don't think there is any other phase where this could happen. When you load the film in your camera and close the film chamber, the film is still inside the black wrapping paper. You wind the film until you can take the first frame. So this could not have been happened on the loading phase.

It's a pity that the photo got ruined, but it's not the end of the world. For example this could have been happened with your digital camera if there was some issues with your memory card. Small accidents belong to photography and life in general.

World Photo Day

Twitter ja muut somevärkit ilmoittivat, että tänään on 19. elokuuta ja vietetään näin ollen taas yhtä valokuvaukseen liittyvää teemapäivää - maailman valokuvauspäivää. Maailmalla tämä tunnetaan nimellä World Photo Day.

Tarkalleen ottaen 19.8.1839 eli tasan 177 vuotta sitten katsottiin ensimmäisen käytännöllisen valokuvaustekniikan eli dagerrotypian syntyneen. Enää dagerrotypioita ei juuri oteta kuin hyvin pienissä määrin jossain harrastelijoiden keskuudessa. Käypä sinäkin siis ottamassa valokuva päivän kunniaksi - minäkin tein niin, vaikka kyseessä ei ollutkaan dagerrotypia. Ja ehkä käyn ottamassa vielä toisenkin.

Tässä vielä kuva viime talvelta, joka on ehkä lähimpänä perinteistä valokuvaustekniikkaa (neulanreikäkuvausta lukuun ottamatta) johon pääsen - eli perinteinen mustavalkofilmille otettu valokuva.

Edit: Mikäli kuvan taustalla oleva tarina kiinnostaa, kannattaa lukea aikaisemmat kirjoitukseni Mustan joutsenen loppu ja Musta joutsen.

---

World Photo Day

Twitter and some other social media applications said that today is 19th of August which is the World Photo Day.

So today it's excactly 177 years since the first practical photography process was invented. This is called Daguerrotype which is propably quite rarely used anymore. So you should take a walk and some photographs to celebrate this day - I did too.

Here's a photograph I took last winter and it's propably as close as I can get to traditional photography methods (if pinhole photography is not mentioned). This is taken on b&w film.

Edit: If you're interested in the story behind this photo, please read my previous posts Death of the Black Swan and Black Swan.

Musapiknikillä Kelan kanssa

Kävin parisen viikkoa sitten kääntymässä Kupittaan puiston Musapiknikillä. Piknik-kori eväineen ja muine varusteineen puuttui kokonaan sillä tarkoitukseni oli käydä katsomassa vain Anssi Kelan keikkaa. En ole aiemmin nähnytkään häntä livenä ja muutenkin olen tutustunut Kelan tuotantoon lähinnä vain pintapuolisesti radion kautta. Tiedän hänet kuitenkin eteväksi ja monipuoliseksi muusikoksi, vaikka en itse erityisesti kuuntele kevyehköä suomenkielistä musiikkia.

Kanniskelin tietenkin kameraa mukanani kuten suurin piirtein kaikilla keikoilla. Tällä kertaa mukanani oli Mamiya, jota en ole koskaan käyttänytkään konserteissa. Oikeastaan oli oikein hyvä asia, että Kelan keikka oli ajoitettu jo kuuden aikaan illalla, jolloin oli vielä mukavan valoisaa. Olen joskus yrittänyt kuvata värifilmillä hämärillä keikoilla ja jälki on aina ollut aivan hirveää, koska keinovalo vääristää värit päivänvalofilmeillä hyvin keltaisiksi ja kuvien tarkkuus on myös ollut surkea. Vika on joskus saattanut olla myös kuvaajassa.

Mutta Anssi Kelan keikka oli oikein mainio ja viihdyttävä ja hän on myös hyvä esiintyjä. Vanhojen hittien ohella kuultiin myös muutama viime syksynä tv:stä tuttu kipale. Mikäli on silmää kitarakauneudelle on Anssi Kelan keikka myös hyvä kohde. Esimerkiksi miehen käyttämä ja kuvassa näkyvä EVH-Stratocaster on oikein "käheä" soitin näin ikiaikaisen vanhentunutta sananpartta käyttäen.

Välittömästi keikan jälkeen alkoi muuten oikein kunnon elokuinen rankkasade. Onneksi nurmikenttään oli tökätty useita aurinkovarjoja, jonne minäkin pääsin sateensuojaan, sillä olemattomassa piknik-korissani ei ollut sateenvarjoa. Itse asiassa en edes omista sateenvarjoa.

Keikkakuvista ei tullutkaan ihan niin hyviä kuin ajattelin, joten laitan tähän nyt vain tämän yhden kuvan.

---

Music picnic with Anssi Kela

Two weeks ago I went to a local music picnic happening. I only wanted to see the concert by Anssi Kela so I didn't have any food or other picnic related stuff with me. I haven't seen him live before and I have listened to his music only on radio. But of course I know some of his songs and that he is a very versatile musician.

As usual, I had my camera with me. This time it was my Mamiya which I have never used in concerts. It was good that this concert was already on early evening, so there was plenty of light out there. I have used colour film before in some dark indoor concerts and the result has always been quite bad, because the artificial light becomes very yellow when you use daylight film and generally sharpness has been quite bad too. So it was good that there was daylight.

Anyway the concert was very good. If you like some beautiful guitars there is something to see in his concerts such as the EVH-Stratocaster which he uses in the first picture.

Right after the concert it started to pour rain. Luckily there were some umbrellas on the grass field. I even don't have an umbrella.

The photos didn't turn out so well, so I put only this one picture of the concert.

Aamuvirkkuna rannalla

Heinäkuun puolella olin aivan sattumalta eräänä lauantai-aamuna virkeänä ja aikaisin liikenteessä. Tarkoitukseni oli käydä Aurajoella katsastamassa Swan-purjeveneitä aamuauringossa. Kävinkin ja paatit olivat varsin komeita eikä muita katselijoita juuri näkynyt. En kuitenkaan löytänyt mielestäni sopivia kuvakulmia, joten päätin kipaista Hirvensalossa kuvaamassa ruotsinlaivoja.

Siinä ne lipuivat Tukholmaan aivan vierestä. Kuinka vaikeaa voikaan ihmisen olla tehdä reissu Tukholmaan? Tuosta aivan läheltä lähtee neljä kertaa vuorokaudessa suora linja Ruotsiin ja koskaan ei tule lähdettyä.

Juttelin kerran erään saksalaisen kanssa ja hänen mukaansa Keski-Euroopassa on aivan sama ongelma. Siellä suuret kaupungit ja niiden erilaiset houkutukset ovat yleensä vain pienen juna- tai bussimatkan päässä. Ja siltikään ei tule lähdettyä. Universaaleja ongelmia siis.

Ohuen pilviverhon takaa kumottava aamuaurinko oli juuri sopivan lempeä valokuvaamiseen.

---

Early bird on the shore

By a coincidence I just happened to wake up early on one Saturday morning. I was about to go and check how the Swan sailboats look in the morning light as there was this Swan regatta in the city. I went there and the boats were really nice, but as I couldn't find some nice views so I decided to go to a nearby island to watch some ferryboats.

There they sailed to Stockholm just in front of my nose. How difficult it can be to take a boat to Stockholm? At least four times in a day a ferry leaves to Stockholm from nearby harbour and you never hop in.

Once I had a conversation with a German and he said that they have the same problem in central Europe. You have a relatively short bus or train ride to many big cities and you still don't go. It seems that these are universal problems.

The morning sun was behind a thin cloud layer which was good for photographing.

Vaeltelua kaupungilla

Olen viime aikoina vaellellut melko paljon kaupungilla ja vähän muuallakin lähiympäristössä kamerani kanssa. Olen myös alkanut käyttää lähes yksinomaan Mamiyaa, joten "muistikortissani" on ollut parhaimmillaankin tilaa vain 15 kuvalle. Yleensä kuitenkin vähemmän sillä en ole kanniskellut toista filmirullaa mukanani. Otan muutenkin enemmän yksittäisikuvia kuin sarjoja, joten filmillä on yleensä jo valmiina kuvia ennen kuin lähden liikenteeseen.

Olen niin tykästynyt Mamiyaani, ettei tällä hetkellä huvita kuvata tuolla Nikonilla juuri ollenkaan. Tuntuu, että kinofilmin pieni kuvakoko jotenkin rajoittaisi tekemisiäni. Muutenkin tällä tuntuu saavan kaikinpuolin kovin sävykästä ja kaunista jälkeä. Myönnettäköön, että tämä on myös melko raskas ja kömpelö kun eihän kamerassani ole edes hihnaa ja kooltaan tämä on melkoinen mötikkä muutenkin.

Haluaisin ehkä joskus tulevaisuudessa kokeilla myös 6x7-kameraa, joka on tietenkin jo paljon suurempi kuin tämä Mamiya 645. Keskikoon kameraksi tämä on kuitenkin vielä melko pieni ja söpö. Esimerkiksi Mamiya RZ 67 on jo todella iso järkäle kun olen sellaista kerran päässyt hypistelemään.

Ja tässä niitä kuvia. Eivät ole mitenkään aikajärjestyksessä ja osa kuvista on otettu hieman eri päivinä. Kamerana siis Mamiya 645 Pro ja filminä Kodakin Portra 400.

---

Walking around in the city

Recently I've been walking around in the city with my camera quite much. I have used my Mamiya almost all of the time and not any other cameras, so I have got only 15 frames with me. And often not even 15 frames as I tend to shoot single frames and not series, so there's often some exposed frames before I go out shooting.

I like my Mamiya so much that I even don't want to use my Nikon at all right now. It feels like 35 mm film frame is too small for me and I also really like the beautiful and smooth result I get with my Mamiya. Ok, I'll have to say this camera is a little heavy and clumsy and especially when I even don't have a strap for it.

In the future I really would like to try a 6x7 camera which is of course much bigger than this Mamiya 645. As a medium format camera this is still quite small and cute. For instance Mamiya RZ 67 is a huge camera as I have had one in my hands once.

These photos are in not any particular order and I have taken some of them on different days. The camera is Mamiya 645 Pro and the film Kodak Portra 400.