Sivut

tiistai 22. tammikuuta 2013

Neulanreikäkuvausta

Puuhasteltuani viime aikoina solarigrafian parissa, päätin samalla rakentaa itselleni uuden neulanreikäkameran. Tätä innostusta myös edesauttoi löytämäni sopiva pahvilaatikko. Tällä kertaa kyseessä on kompakti Ilfordin 10x15-kokoisille valokuvapapereille tarkoitettu laatikko. Tämä onkin kooltaan huomattavasti kätevämpi kuin viime vuonna kenkälaatikosta rakentamani neulanreikäkamera.

Neulanreikäkamera. Reikä on tällä kertaa peitettynä mustalla teipillä, koska sisällä odottaa valottamaton paperi.

Paransin laatikon valonpitävyyttä maalaamalla sisäpinnat mustalla akryylimaalilla. Tämä myös vähentää sisäisiä heijastuksia, jotka vaikuttavat kuvaan. Muita tiivistyksiä en tehnytkään, mutta testikuvista päätellen pientä valovuotoa on havaittavissa laatikon reunoilta. Reiän tein terävällä neulalla ohueksi hiottuun juomatölkin metalliin ja negatiivina käytin vanhaa Ilfordin mustavalkopaperia.

Valotusajat perustuivat karkeaan arvioon ja aikaisempaan kokemukseeni. Molempia kuvia valotin 2 minuuttia ja ensimmäinen kuva onkin selvästi ylivalottunut keskeltä. Kuten kuvista käy hyvin ilmi, lyhyt polttoväli tuottaa superlaajakulmaisia kuvia ja vinjetointi on myös voimakasta. 

Neulanreikäkuvaus paperinegatiivia käyttäen on valitettavasti sen verran hidasta ja vaivalloista puuhaa etten ehtinyt ottaa kuin muutaman kuvan ennen kuin hämärä yllätti. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa kokeiluja ja tähdätä esimerkiksi seuraavaan maailman neulanreikäkuvauspäivään (http://www.pinholeday.org/), joka järjestetään taas huhtikuun viimeisenä sunnuntaina eli 28.4.2013.


U-sairaala - monoliitti 1960-luvulta.


Ranskalaiset autot. Kuvasta rajattu vasemmalla ja oikealla reunalla olleet lähes täysin mustat alueet.

Neulanreikäkuvissa on muuten erinoimaisen laaja syväterävyysalue. Näissä kuvissa en tosin huomannut käyttää sitä hyväkseni esimerkiksi sijoittamalla jotain mielenkiintoista kuvan etualalle, mutta seuraavalla kerralla kokeilen toisenlaista sommittelua.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Pahvikoristeet

Olin jo pidemmän aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta pahvista, rautalangasta tai jostain muusta materiaalista tehdyn rakennelman tekemisestä. Kenties pelkästä tekemisen ilosta, mutta osaltaan halusin myös rakentaa jonkinlaisen mielenkiintoisen struktuurin roikkumaan katosta ja somistamaan kotiani. Ja kas, sitten tuli joulu joka antoi hyvän kimmokkeen ottaa sakset ja askarteluveitsi käteen. Sain inspiraation askarteluun eräästä näkemästäni joulukuusesta, jonka koristeissa oli käytetty kierrätysmateriaaleja. Päätin myös itse kokeilla millaisia koristeita syntyy kotioloissa askartelemalla. 

Hain siis marketista tyhjiä pahvipakkauksia ja askartelupuodista värikartonkia ja paperiliimaa. Halusin tehdä monimuotoisen kappaleen, jonka voisi ripustaa roikkumaan esimerkiksi kuusen oksasta tai katosta. Kokeilujen ja erehdysten kautta keksin tekniikan, jolla litteästä pahvista sai tehtyä hienoja kolmiulotteisia kappaleita. Tein ensin pari kokeilua akryylimaalilla maalatusta pizzalaatikosta, mutta niistä ei tullut kovin kummoisia. Paljon vahvemman rakenteen ja siistimmän jäljen sai kun liimasi pahvin päälle värikartonkia ja leikkasi vasta sitten halutun muodon. 

Pahvien liittämiseen en käyttänyt lainkaan liimaa tai teippiä, vaan kaikki on tehty liitoksin ja taittelemalla pahvia. Mielestäni koristeista tuli varsin hienoja, mutta niiden tekeminen oli myös melko hidasta ja työlästä. Ohessa taiteellisen pelkistetty kuva lopputuloksesta ilman värejä. Kenties askartelen jotain suureellisempaa ensi kerralla.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Talven valopilkkuja

Vuosi vaihtui jälleen ja vuoden ensimmäiset kuvat on otettu heti tammikuun ensimmäisenä päivänä. Ellen olisi vuodenvaihteessa epähuomiossa unohtanut laukkuani (jossa kamerani oli) erääseen ravintolaan olisivat nämä kuvat jääneet ottamatta (ja tulevatkin, mikäli kameraa ei olisi enää löytynyt). Uudenvuodenpäivänä tuli siis tehtyä normaalia pidempi lenkki ja haettua kamera siinä samalla. Filmissä oli vielä muutama ruutu jäljellä, joten menin läheiseen kauppakeskukseen katsomaan löytyisikö sieltä mitään kuvattavaa. Tyhjillään olevassa kauppakeskuksessa olivat kaikki kaupat kiinni ja vain muutama ohikulkija. Miksi se edes oli auki? Joulun jäljiltä kauppakeskuksen katosta roikkui kuitenkin vielä hienot jouluvalot, joista päätin ottaa muutamia kuvia.

Ilford Delta 3200, Nikon F3HP, Nikkor 50/1.8

Koska olen itse kiinnostunut nippelitiedoista, en malttanut olla laittamatta niitä tähän. En ollut aikaisemmin kokeillut Ilfordin Delta 3200:aa ja se vaikuttaa ihan pätevältä kuten kaikki muutkin kokeilemani Ilfordit. Päivien pidentyessä täytyykin ottaa testiin Ilfordin hitaampia filmejä.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Solarigrafiaa

Viime keväänä tein pienen tutkimusmatkan tavallisesta valokuvauksesta neulanreikäkameroihin ja pitkiin aikavalotuksiin. Siinä samalla tutustuin myös solarigrafian ihmeelliseen maailmaan. Solarigrafi on eräänlainen neulanreikäkamera, jolla voi valottaa yhtä kuvaa hyvin pitkiä aikoja - esimerkiksi useita kuukausia tai miksei vaikka koko vuodenkin. Lopputuloksena on utuinen ja maaginen kuva, josta näkee kuinka auringon korkeusasema muuttuu vuodenaikojen mukaan. Mitä pidempi valotusaika on ollut, sen paremmin tämä käy ilmi.

Solarigrafin voi rakentaa esimerkiksi vanhasta (mustasta) filmipurkista tai jostain muusta valonpitävästä ja mielellään myös säänkestävästä purkista. Kuva muodostuu solarigrafin sisään laitetulle perinteiselle valokuvauspaperille, johon auringonvalo piirtyy jättäen paperiin tummia viiruja. Kun valotus on tehty, purkki avataan, paperi käytetään kiinnitteessä, huuhdellaan vedellä ja kuivataan. Tämän jälkeen kuva skannataan ja säädetään lopulliseen muotoonsa kuvankäsittelyohjelmalla.

Ohessa muutamia eri pituisia kokeiluja. Kuten kuvista käy ilmi, valotusaikojen pidentyessä myös auringon piirtämien viirujen määrä kasvaa ja se tekee kuvista myös mielenkiintoisempia. Oheiset kuvat ovat sävyiltään hieman erilaisia, joka johtuu lähinnä eroista kuvankäsittelyvaiheessa.

Pitääkin pian mennä lataamaan uusi purkki valmiiksi, jotta saisi vangittua matalalta paistavan auringon säteet uuteen solarigrafiaan. Kaksi purkeistani onkin jo päätynyt jonkun uteliaan käsiin, joten täytyy jatkossa sijoittaa purkit suojaisampiin paikkoihin. Jos siis näet jossain mustan filmipurkin kiinnitettynä nippusiteillä johonkin kiinteään kohteeseen, älä pelästy ja soita hätänumeroon - kyseessä ei ole pommi vaan todennäköisesti solarigrafiapurkki.

22.7.-26.8.2012 (34 d)

22.7.-29.9.2012 (67 d)

5.7.-24.12.2012 (173 d)