keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 -kuvakooste

Onneksi olkoon satavuotias Suomi! Tämä päivä vietetään perinteikkään turvallisesti kotisohvilla suomalaista sotaelokuvaa tai illan kättelyrupeamaa katsellen - tai kuka mitenkin. Itsenäisyyspäivää voi myös viettää ilman sen kummempia perinteitä ja muodollisuuksia. Tyyli on vapaa kuten itsenäiseen päätäntävaltaan kuuluukin.

Päätin tehdä 100-vuotiaan Suomen kunniaksi pienen kuvakoosteen. Maantieteellisesti tässä ei liikuta kovin laajalla alueella, joten mitään koko Suomen kattavaa kansallismaisemien koostetta ei tässä nähdä. Mutta ainakin jotain paikallista elämänmenoa, näkymiä ja vivahteita on filmille tarttunut. En tiedä kuinka hyvin valitsemani kuvat edustavat tämän päivän Suomea tai suomalaisuutta sillä en ole ottanut kuvia juuri sitä silmällä pitäen. Mitään arkistojen pölinää tähän ei myöskään ole laitettu, sillä olen ottanut kaikki kuvat tänä vuonna. Suurin osa kuvista on myös ennen julkaisemattomia.

Merkkivuotta on jäljellä vielä noin kuukauden verran, joten kamerat vireeseen. Miltä sinun Suomesi näyttää?













---

Finland 100 Years -photo collection

Finland turns 100 years today! There are many ways to celebrate this day, but one of the most popular ways is to watch the President's Independence Day celebration gala on television. 

I made a collection of photographs to celebrate this day and year. Here are some local sights I have captured during this year. I don't know how well these represent Finland or Finnish lifestyle nowadays as I haven't really thought about it when I have taken these. But at least it's a collection of photographs taken this year.

There's less than month left this year, so keep your cameras ready and steady.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Junanvaunujen kohtalo

Helsingin reissulta jäi tuliaisiksi yksi rulla Agfan APX 400 -filmiä. Olen kuvannut kerran aiemmin kyseisellä filmillä ja siitäkin on jo muutama vuosi aikaa. Voisin jatkossa kuvata mieluusti lisää, sillä jälki on sävykästä ja filmi oli muihin verrattuna myös suhteellisen edullista. Helsinkiläisessä kivijalkaliikkeessä sen hinta oli reilun vitosen per rulla, eli pari euroa halvempaa kuin esimerkiksi Ilfordin HP5. Netistä löytyy luultavasti tätäkin halvemmalla. Suosittelen siis kokeilemaan.

Kesän alussa eräälle pistoraiteelle ilmestyi iso letka junanvaunuja. Olen pohdiskellut vaunujen kohtaloa – miksi ne ovat siellä ja mitä niille olisi tarkoitus tehdä? Lähes välittömästi vaunujen ilmestyttyä, saivat ne uutta maalia pintaan. Eikä kulunut kauaakaan kun ensimmäiset ikkunat tuhottiin. Yltyvä rappion kierre alkoi heti.

Kuukausia myöhemmin lehtiartikkelista selvisi, että vaunut ovat vain säilytyksessä ja ne olisi tarkoitus ottaa vielä liikenteeseen. Silmämääräisesti arvioituna kylmillään seisseet vaunut vaativat melko paljon kunnostusta ja rahaa, että ne voidaan ottaa taas käyttöön. Peli hävittiin heti.





---

The destiny of the passenger carriages

I bought a roll of Agfa APX 400 when I visited in Helsinki. I have shot one roll of it few years ago. I could use it more in the future as it is a very fine film and relatively cheap compared to other brands. In a photo store it was a bit over 5 euros per roll, so it was a couple of euros cheaper than Ilford HP5 for instance. Probably you get it even cheaper when you buy it online. Try this film if you haven't already tried.

At the beginning of the summer a bunch of passenger carriages appeared on a railway yard. I have been thinking of the destiny of these passenger cars – why they were there? Almost immediately they were covered with new paint and it didn't take too long when the windows were smashed. The circle of destruction started right away.

Months later I read a news article about these passenger cars and it turned out that they were only stored for later use. It seems that it requires a lot of money and work to get these cars back in shape. The game was lost right away.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kirjoituksia valokuvaamisen lumoista

Tapoihini kuuluu lainailla kirjastosta jatkuvalla syötöllä kaikenlaista luettavaa, kuunneltavaa ja selailtavaa. Tälläkin hetkellä olohuoneen pöydällä on kolme kirjaa keskeneräisenä ja pari muuta odottaa palauttamista kirjastoon.

Joitakin viikkoja sitten taiteiden uutuushyllyllä oli kirja, joka kiinnitti huomioni – Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta. Nimi ja teema vaikuttivat kiinnostavilta, joten otin kirjan hyllystä ja selailin sen pääpiirteissään läpi. Pyörittelin kirjaa vielä hetken aikaa käsissäni, ikään kuin ostopäätöstä tehden, ennen kuin otin sen lainausautomaatin kautta mukaani.


Johdatus filmiaikaan on kokoelma Antti Nylénin esseitä, joiden painopiste on filmivalokuvaamisessa. Tai kuten teoksen alaotsikko kiteyttää: kirjoituksia valokuvaamisesta. Essee on itselleni hieman vieras kirjallisuuden laji, mutta mielestäni on virkistävää lukea pohdiskelevaa tekstiä, joka ei ole kahlittu perinteisen kertomakirjallisuuden raameihin. Ei päähenkilöitä, suoraviivaisesti etenevää juonta tai tarinan ympärille rakennettua miljöötä.

Kirjoitukset sivuavat filmikuvauksen eri puolia, kuten historiaa, ekologiaa ja nykyaikaa. Esipuheessaan Nylén kiistää teoksen olevan varsinainen tietokirja, vaikka se voisi hyvin olla sellainen. Teos sisältää paljon mielenkiintoista knoppitietoa valokuvauksen 200-vuotisesta historiasta. Olisin ehkä kaivannut tekstin rinnalle myös kuvitusta, sillä kaikki lukijat eivät välttämättä tiedä millainen rosoisuus ympäröi peel-apart -negatiivia tai minkälainen kuva syntyy kun neulanreikäkamera kuvaa maisemaa 6 kuukautta. Ehkäpä puhdasverinen essee saattaisi tuhoutua jos tekstin osaksi lisättäisiin täydentäviä kuvia.


Kirjan liitteenä on juliste, jonka taustapuolella on kuvia tekstissä mainituista kameroista, pimiöstä ja erilaisista valokuvauksen lopputuotteista kuten esimerkiksi polaroidkuvia. Juliste arvatenkin täydentää kirjan tekstiä kaipaamallani tavalla, vaikka julisteen kuvien ja kuvatekstien suhde onkin hieman sekava.

Johdatus filmiaikaan on mielenkiintoinen, helppolukuinen ja informatiivinen teos kaikille, joita valokuvaus saattaisi edes hieman kiinnostaa.

Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan: Kirjoituksia valokuvaamisesta.
Siltala, 2017.
247 s.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Helsingin maisemia ja livemusiikkia

Lokakuussa tein pitkästä aikaa keikkareissun Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli ruotsalainen Opeth eli progemetallia länsinaapurista. Ennen keikkaa kiertelin muutaman tunnin ajan eri paikoissa, kuten esimerkiksi Merihaassa. Myös Kallion nurkilla ja lähimaastoissa tuli samalla kierreltyä.

Keikka oli tällä kertaa hieman erikoisesti Finlandia-talossa, joka ei ehkä ole luontevin keikkapaikka progressiivista deathmetallia soittavalle bändille. En ollut aiemmin käynyt Finlandia-talossa, joten oli myös mielenkiintoista päästä samalla tutusumaan itse rakennukseen. Ja täytyy kyllä sanoa, että se on mahtava rakennus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Valaisimia, huonekaluja ja mittasuhteita myöden se on todella hienostunut kokonaisuus, vaikka samalla hyvin pelkistetty rakennus. Sanoisin, että Finlandia-talo on kaikilta osin varsin kuvauksellinen ja tyylikäs rakennus.

Itse keikka oli taattua Opethia, eli virheetöntä ja taitavaa soittoa sekä viihdyttäviä välispiikkejä. Istuskelukatsomo ehkä söi hieman tunnelmaa ja siitä solisti lohkaisikin pari vitsiä heti alkuun. Tämä taisi muuten olla aivan ensimmäinen Finlandia-talossa kuultu raskaan musiikin konsertti. Isossa konserttisalissa kuultiin parin tunnin ajan kattava läpileikkaus Opethin tuotannosta, ja konsertti päättyi mahtavaan Deliveranceen.

Valitettavasti keikkakuvat menivät pieleen, sillä arvioin valaistuksen aivan väärin ja jokainen kuva alivalottui pahasti. Olen päässyt kuvaamaan monia suosikkiartistejani vuosien varrella, mutta Opethista kaipaisin hieman onnistuneempia valokuvia. Ensi kertaan siis.






---

Helsinki landscapes and live music

In October I paid a visit to Helsinki to see a live concert. This time I went to see the Swedish progressive death metal band Opeth. Before the concert I had a walk around Helsinki in different locations such as Merihaka and Kallio.

The concert was in Finlandia-Hall which is a non-typical venue for a band and music like this. I had not visited Finlandia-Hall before so it was an interesting experience to pay a visit there at the same time. And I must say it's a really gorgeous building. Even when the building is quite simple and minimalistic itself it has some fine details such as lamps and furniture. It's definitely worth of paying a visit if you are in Helsinki and interested in architecture.

The concert was somehow a typical Opeth concert with precise playing, good jokes and high standards. Seated concert hall wasn't maybe the best option for this music style and the singer made some jokes about it right in the beginning of the concert. This was by the way the first heavy metal concert in Finlandia-Hall. A nice selection of Opeth's discography was played during the evening and the night was closed with Deliverance.

Unfortunately I screwed up all the photographs and they were underexposed. I have photographed many of my favourite artists during the years and would like to get better photographs of Opeth too. Well, I'll take another try next time.